olen hauen leukaluulla soittava
louskuhuulikalastaja jonka
kainaloissa haisee
karmea kalman löyhkä
ja kun saan kalan
tanssin pääkallosamban
sun nuoruutesi savotoille
sun nuoruutesi savotoille
iisibiisibluusin jossa on tautinen beat
ja painun sitten mullan alle
jossa riittää kastematoja
mutta ei tuulta
joka niin ihanasti sekoittaisi hiukset
kultareunaisiksi harakanpesiksi
ja mä en koskaan kyllästy olemaan kalastaja
sillä se on säädyllinen tapa
toteuttaa ihmisyyttään
tässä terminaattorimaailmassa
jossa kaikki kaunis on
savuverhon takana
ja aina kun mä olen kalassa
mä vapaudun tästä
mielen ja kielen raskaasta painosta
ja muutun osaksi
sitä valon ja varjon sykettä
josta kasvaa yhtenä hetkenä sorsanpoikasia
ja toisena tuulen tuivertamia
kalastajan hiuksia.
5 sanailua:
Elämälle ja kalanperkeille haiskahtava runo, tykkään kovin.
Hyvää Joulua.
Kiitos Deme ja hyvää & kalaisaa joulua!!!
Siinäpä oli sanat peräkkäin sellaisessa järjestyksessä, jota peikko ei ollut kuullut, ei nähnnyt. Mutta ajatuksia siitä tuli koko kourallinen.
Tässä on imua, ikään kuin Melleriä ja Tiihosta samassa paketissa, omalla tyylilläsi toki.
Kiitos, pidän kyllä kovasti sekä Mellerin että Tiihosen runoista, vaikka tietoisesti en heitä ajatellutkaan runoa tehdessäni.
Lähetä kommentti