Runoilija olen outo ja banaali, loveen mä lankean kuin joku saatanan samaani,
trendikäs ääneni täyttää katakombit, herättää kuolleista aivokuolleet zombit,
tekstini kirjoitan vasemmalla kädellä, otan elämän iisisti, ei mun tarvitse päteä,
lyyrisyyttä siedä en sisällä pääni, karstaksi kärähtää siitä mulla käämi,
eihän tällaista kestä enää kenenkään kaali, tyhjenee pian jo varmaan hela baari,
en kauneutta janoa, sen mä jo poistin, haulikolla sanoja ilmaan vain roiskin,
vikojeni säilömiseen ei riitä mikään säiliö, on kehityksessäni käynyt joku häiriö,
paikallaan ei pysy mieli levoton, pysähdyn vasta puupalttoossa, kun oon eloton.
0 sanailua:
Lähetä kommentti