Kuutamolla

Kuljen kohti kuutamoa. Mansikat tuoksuvat huumaavilta. Sato on nyt runsaimmillaan. Minä joka en edes tahdo tuvasta ulos päästä, olen alkanut niitä viljelemään. Pellolla kasvaa suurempia ja mehevämpiä mansikoita kuin missään ikinä ja ne ovat kaikki jäykkiä ja hyvin kevyitä - hyvin kuolleita. Puen päälleni kirkkaanoranssin t-paidan. Tuntuu, että juuri nyt on oranssia joka puolella. Naulakossakin killuu hehkuvan oranssin värisiä jakkuja ja puseroita. Ja hei, kuka saatana on syönyt siirappia? Appelsiinisiirappi liimaa sivut kiinni toisiinsa. Nyt puuttuisi enää keltainen poni, jolla olisi vaaleansiniset jouhet ja siniset silmät, sellainen sitruunalta tuoksuva yksilö. Kuulostaa lutuiselta, mutta no, you can't have a pony! Ota appelsiini! Se maistuu ihanalta ja tuo mieleen auringon valon paljasta selkää vasten. Huumaavaa on myös kirkkaan vihreä ämpäri filosofisten huudahdusten joukossa. Väri on upea, oikeastaan pelkkiä vihreän sävyjä kuin lehtiä elämän puussa. Oops...I Did It Again! Poikkesin alkuperäisestä aiheesta sateenkaaren sävyjen vietäväksi, koska joskus minulla vain tuppaa lähtemään mopo käsistä sinne, missä indigo sulattaa rajat ja hulluus valtaa mielen.