Tarinamaanantain 28. haasteen sana-aihe: Diktaattori.
- Mitä viddua täällä on?
- Hei, sää sanoit tuhman sanan, mää kerron äidille!
- Lakkaa nynnerö jauhamasta paskaa ja katto, mitä mää löysin!
- Mistä sä ton kaivoit?
- No, täällä se istu, oksanhaarassa.
- Mikä se on?
- Emmää vaan tiedä.
- Se näyttää vähän Action Manilta.
- Joo, mut se kiemurtelee mun nyrkissä ihan kuin se olis elävä!
- Mitä jos se on?
- Ai on mitä?
- No elävä!
- Ei se voi olla, pösilö!
- Mua pelottaa kumminkin!
- Mamo!
- No enkä oo!
- Hei, ihan kuin se yrittäis sanoa jotain!
- Ai niin kuin mitä?
- Ehkä se haluu syötävää!
- Ai jaa? Mää voin käydä hakemassa.
- Hae vaan, mää odotan tässä.
- Missä helvetissä sää viivyit?
- Mää tulin niin pian kuin pääsin!
- Sä olet kanssa yks minimunahanu!
- Ai mikä?
- Anna jo olla!
- Ei ku oikeesti, mikä ihmeen minimuna...? i
- Määhän sanoin, että anna olla! Mitä sää toit?
- No, karjalanpiirakan.
- Ei oo totta! No, jospa se kelpais!
- Mitä vikaa...?
- Anna nyt olla!
- Hei täähän syö sitä!
- Ei jumalauta!
- Se söi sen kaikki!
- Ja nyt se nukkuu!
- Se näyttää mukavalta!
- Joo, niin näyttää!
- Otetaan se mukaan!
- Ai niin minne?
- Kotiin.
- Ei äiti ja isä anna meidän pitää sitä!
- Niiden ei tarvi tietää!
- Mut...
- Mää salakuljetan sen ja jos sää sanot sanankin niille, niin mää teen susta liimaa!
- Mut...
- Tuliko selväksi?
- Joo, niin kai sitten.
- Oletko sä antanut sille sun lemmikilles muuten jo jonkun nimen?
- Se sanoo itseään dikitaattoriksi.
- Ai miksi?
- no dikitaattoriksi, pösilö!
- Mitä sille dikitaattorille kuuluu?
- Ihan hyvää...kai.
- Mut hei, sähän näytät ihan siltä kuin sä olisit itkenyt.
- Enkä oo!
- Sää kyllä näytät siltä! Onko sulla jokin hätänä?
- No, se on se dikitaattori.
- Ai, mitä siitä?
- Mun pitää ruokkia sitä.
- Ei kai se nyt niin vaikeeta oo? Mää voin auttaa sua. Mää tuon taas vaikka niitä karjalanpiirakoita!
- Ei se haluu enää mitään karjalanpiirakoita!
- Ai mitä se sitten haluaa!
- Mun pitää metsästää sille kaikenlaista.
- Ai, mitä kaikenlaista?
- No, hiiriä ja pikkulintuja, enimmäkseen.
- Ai?
- Pentti, kuule mikä sun oikein on?
- Miten niin?
- No, sää olet viime aikoina ollut niin...sulkeutunut. Onko sulla jotain huolia?
- No, ei kyllä ole!
- Hei kyllä sää voit puhua ihan kaikesta omalle äidillesi!
- Ei mulla ole mitään huolia? Usko nyt, kun mä kerran sanon!
- Mut sää olet ihan kalpea ja sitten sulla on ihan kauheen mustat silmänaluset!
- Äh, ei se ole mitään!
- Mitenkä sulla oikeesti oikein menee?
- Miten niin? Mitä sä tarkoitat?
- No, koulussa ja silleen...
- Koulussa? Ihan hyvin!
- Hei onks Pena kotona!
- Joo, tuolla se on huoneessaan.
- Pena, sulle olis vieras!
- Ai, jaa?
- Mene vaan, Penalle tekee tosi hyvää nähdä kavereita! Se on nykyään niin paljon yksin.
- No hei!
- Mitäs sulle kuuluu?
- Pelkkää paskaa!
- Ai jaa? Mikä tuolla sängyn alla muuten lymyilee?
- Dikitaattori.
- Ai mikä?
- Dikitaattori, justhan mä sanoin.
- Ei jumankekka, sehän siis to-si valtava!
- Joo. Niin se taitaa olla...
- Mitä se syö?
- Mitäs jos sää kävisit kysymässä siltä itseltään?
- Joo, voinhan mää käydä! Hei mitä ihmettä sehän...
- SKRUNTS!
- Pena mikä sun on? Miksi sää itket täällä? Ja missä se sun kaveri on? Eikös se juuri tullut tänne? Täällä haiseekin niin kummalliselta. Mikset sää puhu mitään? Pena hei! Ja mikä ihme tuolla sänkyn alla oikein on?
- Älä, äiti! Varo!
7 kommenttia:
No huh, aikamoinen tarina. Tätä täytyy sulatella hetkinen. En ole varma tajusinko ihan kokonaan. Riippuu kait siitä, kuinka paljon on soveliasta käyttää mielikuvitusta tulkinnassa - tai symboliikkaa...? Voit antaa vhijeen, jos haluat! :)
Mielenkiintoinen toteutus ja dialogit.
Kiitos kommentista, Elegia!
Pelkkään dialogiin perustuva katkelmallinen tarina jättää tosiaan paljon tulkinnanvaraa.
Vaikka tässä on periaatteessa lapsista kyse, niin kyllähän lasten leikit heijastelevat myös aikuisten maailmaa. Jokainen voi sitten itse päättää sen, mikä on mielikuvitusta ja mikä ei.
Esim Kula Shakerin Great Dictator oli biisi, josta hain inspiraatiota, vaikka se ei tähän tarinaan ihan suoraan liityykään. Sitten koetin saada tarinaan vähän samanlaista tunnelmaa kuin Joakim Pirisen sarjakuvissa on. Eria asia tietysti on kuinka hyvin siinä onnistuin :)
Käyttää voi ihan mielellään mielikuvitusta tulkinnassa. En aio olla mikään diktaattori sen suhteen ;)
Minkäsortin eläin diktaattori sitten oli? Ihmissyöjä ja peto ilmeisesti. Melko ovelasti rakennettu. Huima juttu!
Hansu, huomaa sana dikitaattori... Onko kyseessä murre vai digi... Näitä minä jäin miettimään. Ja mietin yhä.
Oopee, todella visaisen dialogin väänsit, mutta ehdottomasti hyvässä mielessä! Saa lukijakin pureskeltavaa.
Hansu, tietoni dikitaattoreista ovat valitettavan rajalliset, lähinnä toisen käden (sekin osittain kaluttu) tietoa olen saanut ;)
Elegia, lapset saattavat sanoa joskus jonkun harvemmin kuulemansa sanan vähän väärin. Ajattelin vain, että miksei diktaattori voisi muuttua lapsen suussa vaikka dikitaattoriksi, tosin mullekin tuli mieleen, että sanasta tulee mieleen myös digi...
Dialogi kulkee alusta loppuun ja kertoo useita tarinoita. Näkökulmaa muuttamalla saa esiin erilaisia tarinoita, kokeilkaapas vaikka science fictionia tai esihistoriaa. Päätin valita itselleni näkökulman, jossa se digitaattori on pölynimuri .)
Wau! Hurja taru! Tuli heti hyvin elokuvallinen fiilis. :)
Lähetä kommentti