Valokuvatorstain 61. haaste: "On olemassa kursiivinen melankolia" - Eino Santanen.
Kuvasin tämän veneen vain muutaman askeleen päästä kotoani.
perjantaina 28. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
Lukijat
Julkaistut
Esikoisteos
Liukumäki
Blogiarkisto
Tunnisteet
- haasteet (18)
- kalevalamitta (9)
- Liukumäki (2)
11 kommenttia:
Oikeaan osunut.
Kyllähän se tuosta usein alkaa monillakin, joskus minullakin etenkin aiemmin.
Huh, tämä kuva todella koskettaa! Mahtava kokonaisuus tummine sävyineen: melankolian alkulähteiltä päättymättömään jähmettyneeseen kierteeseen.
Paatti ei taida ihan helpolla lähteä maailmaa valtaamaan tuolla kuormalla?
Jos tulisi pakkasta
niin paatin sisällä voisi luistella?
Sopiva kuva aiheeseen.
Tummuus ja pimeys ovat hyviä melankolian aiheuttajia.
Tuossa kuvan tunnelmassa on sitä jotain, mikä sopii aiheeseen. Upea, tummasävyinen kuva.
Tumma syysvesi, puista pudonneet lehdet. Ja vene, joka on jäänyt yksin, unohtunut syksyn ja sateen kynsiin. Siinä kansallista surumielisyyttä veneellisen verran. Ja eno, missä, missä on eno? Pudonnut veneestä? Melankoliaa kerrakseen.
Vesi on melankolinen elementti. Lapsena tuijottelin usein soutuveneestä järven syvyyteen ja mietin mitäköhän se kätkee sisäänsä. Järvihän on hyvin melankolinen; se ei vie kuin korkeintaan toiselle rannalle, jossa sielläkin huutaa se toinen hullu suomalainen - vai miten se runo menee? Vähän kuin peiliin katsoisi siis. Meri sentään on aava ja avautuu seikkailuihin ja toisiin maailmoihin.
Mutta onko tämä kuva otettu meren vai järven rannalla, sitä en tiedä.
Kiitos kaikille kommenteista!
Kuva on otettu Espoon Lippajärven rannalla. Sinne poikkeaa pieni metsätie, jonka varrella on maitohorsman osittain peittämä puinen kyltti, jossa lukee Lippajärven rantapuisto
Kaunis ja salaperäinen kuva.
Lähetä kommentti