Valon lapsi valkeainen

Valon lapsi valkeainen,
sinerväinen sielun tulkki,
tulen tumman tulkitsija,
surun suuren suutelema,
kaiholiekin karkaisema,
kasvoi maasta karvastellen,
kipinöi noin kirkastuen.

Zombi nokturno

Basistimmme outo on ja banaali,
mutta soittaa osaa niinkuin Euterpe.
Alkakoon siis jo juhla, bakkanaali.

Soitto raikuva täyttää katakombit.
Eihän tällaista kestä enää kaali,
elämään kun alkavat kuolleet, zombit.

Yleisömme alkaa nyt jo poistua,
kauhuissaan he pyörivät niin kuin trombit,
kun jotain punaista alkaa roiskua.

Alkaa bileet käsistä riistäytyä,
juhlan hieno tunnelma latistua.
On meidänkin aika jo vetäytyä.

Otan mukaani turvaksi haulikon,
jotta en unohtaisi selviytyä,
juostessani läpi verilammikon.

the HorrorPops - Walk Like a Zombie

Tämänkertaisessa klassikkosunnuntaissa peräänkuulutettiin kappaletta, joka saa hylkäämään tuopin ja rynnistämään tanssilattialle. No, mikään mahti maailmassa ei saisi meikäläistä hylkäämään tuoppia silloin harvoin, kun sellaisen äärelle pääsee, sitä paitsi kuten tunnettua on, kovat kundit eivät tanssi. Jos nyt sitten kuitenkin sallitaan reunaehtoja hiukan höllennettävän ja vastaukseksi riittäisi, mikä kappale saisi minut kaljatuopin juotuani kävelemään kuin zombie tiskille hakemaan uutta nestemäistä ohrasämpylää, niin vastaus voisi olla vaikka Walk Like a Zombie tanskalaisen psychobilly -yhtye HorrorPopsin esittämänä. O.K. Kyse on melko uudesta yhtyeestä ja kappale ei siis ole mikään klassikkopläjäys, mutta zombiet sentään ovat aina olleet keskuudessamme.

Kohtaus rannalla

Mies tapaa naisen rannalla. Naisen tukka törröttaa joka suuntaan, ja pullea vatsa kohoaa esiin kuin tuulen tuivertama hiekkadyyni. Eksyneen oloisena hän pyyhkii vaalean hiekan värisiä hiuksiaan taaksepäin ja riisuu takkinsa, joka on hiestä läpimärkä, niin että siitä näkyvät läpi siiven tynkien lailla sojottavat lapaluut. Mies halaa häntä, koska hänestä tuntuu, että niin täytyy tehdä. Samassa mies tuntee, kuinka naisen punaisina rusottavat kynnet porautuvat hänen selkäänsä. Naisen mahasta työntyy esiin sirkkavartta muistuttava uloke. Mies ei sano mitään, tuijottaa vain etäisesti rantaa nuolevia aaltoja. Nainenkaan ei puhua pukahda, mutta aivan kuin herää transsista ja räiskäyttää samassa suustaan pienen riemunkirjavan liskon, jonka häntä roihuaa lihavissa liekeissä. Liekinheitintä muistuttava lisko yrittää ryömiä hiekkaan piiloon, mutta nainen on oliota nopeampi. Hetkessä hän on jo sammuttanut pyrstön ja asetellut otuksen käsilaukustaan onkimaansa minigrip -pussiin. Puoliksi sulaneen pussin nainen sujauttaa käsilaukkuunsa, jonka lukko napsahtaa kuuluvasti kiinni naisen itsenä jo kiirehtiessä kohti hotellin parkkipaikkaa.

Rikkaruohosta ritari

Rikkaruohosta ritari,
ritarista riukukääpä.
Riukukäävästä käpälä,
käpälästä käärinliina.
Käärinliinasta liaani,
liaanista linnanneito.
Linnanneidosta libero,
liberosta liehureuna.
Liehureunasta repuusi,
repuusista retkikunta.
Retkikunnasta kuningas,
kuninkaasta kuolinkello.
Kuolinkellosta kumahdus
vuodenaikain vaihtuessa.

Menovinkki

Runomuusikko ja Poetry Jam -klubin järjestäjiin kuuluva Harri Hertell kertoo Suomeen rantautuneesta Poetry Jam -kulttuurista Ylioppilaslehdessä. Kiinnostuneille tiedoksi, että seuraava Helsinki Poetry Jam järjestetään 30.10.2009 klo 20-01 Helsingin Kauppatorilla sijaitsevalla Purjelaiva Kathrinalla.

Tyttö, tyyris terhenneiti

Tyttö, tyyris terhenneiti,
tavoiteltu taivonlintu,
kulmat kuiset kuumottavat,
haukansilmät haaveilevat,
paksu palmikko pajuinen,
kulkee tietä kultasuinen,
sielussansa siipilintu,
tulilintu, tuurintuoja.